​Mikäli aivovamman (esim. pirstaleinen kallon murtuma) tai kalloleikkauksen jälkeen (esim. kallon avaus aivopaineen nousun johdosta) kalloon jää luupuutos, pyritään kallon korjausleikkaus tekemään lapsen toivuttua vammasta tai ensimmäisestä leikkauksesta.  Vaikeisiin kallovammojen hoitoon kuuluu nykyään usein toimenpide, jossa vammautuneelle alueelle annetaan tilaa turvota poistamalla iso kallon luun pala. Tämä luupuutos paikataan myöhemmin joko syvä jäässä säilytetyllä poistetulla luulla tai keinotekoisella luukorvikkeella. Tavallisesti luupuutoksen korjausleikkaus tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan vuoden kuluttua luupuutoksen aiheuttaneesta tekijästä, mutta leikkausajankohta riippuu lapsen iästä ja vamman laajuudesta. Vamman yhteydessä tullut lupuutos pyritään korjaamaan mahdollisimman varhain.  Synnynnäiset luupuutoksen peittämiseen käytetään korvaavaa luuta, joka otetaan joko potilaan omasta kylkiluusta, suoliluusta lantiolta tai toisesta kallonluusta. Luu kiinnitetään sulavia levyjä ja ruuvia käyttäessä (kts. kappale perinteiset kranioplastiat). Joskus oman luun asemesta asennetaan synteettisestä materiaalista tehty korvike, implantti, joka on rakennettu pään viipalekuvauksen tarkan mallinnuksen perusteella.