Kalloepämuodostumat
Kallo muodostuu yhteensä 22 erillisestä luusta, jotka kallon kasvun myötä luutuvat kiinni toisiinsa. Pään luista ainoastaan alaleukaluu kiinnittyy toiseen luuhun liikkuvalla nivelellä. Osa pään luista muodostaa pääkopan, luisen suojatun tilan, joka varjelee hyvin aivoja ja muita tärkeitä keskushermoston rakenteita. Pääkopan muodostavat luut ovat otsaluu, päälaenluut, ohimoluut, takaraivoluu, kitaluu ja seulaluu; yhteensä kahdeksan luuta. Muut kallon luut muodostavat kasvojen alueen rakenteita.
Vastasyntyneellä lapsella kallon luiden väliset saumat ovat normaalisti avoimia, toisiinsa luutumattomia, jotta pään kasvu on mahdollista. Luiden joustavuus toisiinsa nähden on tärkeää synnytyksen onnistumiseksi, sillä kallo joustaa ja antaa periksi äidin synnytyskanavassa. Jokainen kallon saumoista voi luutua kiinni ennenaikaisesti, mikä johtaa pään poikkeavaan muotoon riippuen siitä, mistä saumasta on kysymys. Yksittäisen sauman ennenaikainen luutuminen ei pysäytä pään kasvua, vaan kallo jatkaa kasvuaan muiden saumojen kohdalla. Tästä seuraa, että kallon muoto kehittyy poikkeavaksi.
Kallon kasvun häiriintyminen johtaa paitsi pään poikkeavaan, esimerkiksi pitkänomaiseen, venemäiseen pään muotoon myös mahdollisesti hermostollisiin ja psykologisiin häiriöihin. Saumojen luutumishäiriön hoitona on sen vuoksi kallon muotoa korjaava leikkaus, joka mahdollistaa kallon laajenemisen ja aivojen kasvun.
Kallon saumojen luutumishäiriöt ovat melko yleisiä synnynnäisiä epämuodostumia, ja niitä esiintyy Suomessa arviolta noin 50-70 vuodessa. Useimmat yhden sauman kraniosynostoosit (kallon saumojen luutumiset) ovat ns. sporadisia, eli ne eivät johdu yksittäisistä perintötekijöistä. Useamman sauman ennenaikaiseen luutumiseeen liittyy sitä vastoin usein geenivirhe. Perintötekijöiden perusteella syntyneitä kallon kasvuhäiriöitä tunnetaan useita, ja ne kaikki ovat verrattain harvinaisia oireyhtymiä. Tavallisimmat oireyhtymät, joissa on merkittäviä kallon poikkeavuuksia, lienevät Apertin ja Crouzonin syndrooma.
Apertin syndroomaan liittyvä tornimainen kallo
Koska lapsen kallon luut ovat joustavia, ne voivat olla vastasyntyneenä hiukan epätavanomaisessa muodossa synnytyksestä johtuen. Pään luiden asento toisiinsa nähden voi muotoutua vielä imeväisiässäkin ulkoisten syiden takia, esimerkiksi lapsen nukkuminen aina samalla puolella, vaikkapa selällään, litistää kalloa takaraivolta. Tällöin kysymys ei ole sairaudesta, vaan pikemminkin asentoon liittyvästä pään sopeutumisesta, joka ei yleensä vaadi hoitoa.