​Kallon epämuodostuman vaikutus purentaan voi olla ns. primaarinen, jolloin esimerkiksi johonkin syndroomaan liittyy huuli- tai suulakihalkio. Purentahäiriö voi myös olla ns. sekundaarinen, jolloin kallon kasvuhäiriö aiheuttaa häiriötä myös leukojen kasvussa ja purennan kehittymisessä. Joskus purentaongelmat ovat näiden kahden syytekijän yhdistelmä.

Oikomishoito kalloepämuodostumien yhteydessä

Oikomishoito ajoitetaan kallokirurgian mukaan. Usein oikomishoidon yhteydessä tarvitaan leukakirurgisia toimenpiteitä. Periaatteena on, että ylä- ja alahammaskaaret tasoitetaan kiinteillä oikomiskojeilla. Oikomishoidon merkitys on kasvanut viime aikoina, ja myös ulkonäölliset seikat ja estetiikka ovat korostuneet hoitotuloksia arvioitaessa. Potilaan oma näkökulma ratkaisee paljon hoidon suunnittelussa. Nykyisin oikomishoidon perusteena olevat epäsymmetrisyyden aiheuttamat toiminnalliset haitat ymmärretään hyvin.

Purentavirheiden luokittelu

• Tranversaalinen eli poikittaissuunnassa (ylä- ja alahammasrivi toisiinsa nähden edessä tai takana) oleva epäsymmetrisyys, joka liittyy tavallisesti ns. ristipurentaan.

• Vertikaalinen eli pystysuuntainen purennan häiriö. Usein alaleukaluun kasvun toispuoleinen häiriö, joka ilmenee esimerkiksi ns. hemifakiaalisessa mikrosomiassa.

• Ns. sagittaalinen, jossa voi olla taustalla yläleukaluun kiertyminen poikkeavasti.

• Hampaiston ahtaus on yleisin purentavirhe, ja siinä hampaiden yhteenlaskettu leveys on suurempi kuin hammaskaaren leveys. Hampaat ahtautuvat liian pieneen tilaan, ja purennasta ei tule normaali.

Purentahäiriöiden hoidossa hammaskaaret pyritään saamaan vastaamaan toisiaan. Hoito on osaltaan konservatiivista hoitoa, jossa hyödynnetään erilaisia veto- ym. menetelmiä, sekä osaltaan kirurgista, jossa luustoasentoja korjataan tarvittaessa anatomian parantamiseksi.